Ranskanluppa, kaniharrastukseni kulmakivi!


Ensimmäisen ranskanluppani sain huhtikuussa 1999. Kani oli luxin (punaruskeaharmaansininen) värinen uros Brookside Link Urino, jonka hain Jokisen Elinalta. Tästä lähtivät liikkeelle ranskistouhuni, joilta ei näytä olevan paluuta! Tammikuussa 2000 alkoi mieltäni kutkuttaa ajatus ranskispoikueesta. Koska itselläni
oli uros, ei poikasten teettäminen käynytkään niin yksinkertaisesti! Sain kuin sainkin hommattua naaraan lainaksi ja Urskille seuraksi. Kuunsäteen Camilla, luonnonharmaa naaras, saapui tammikuun puolivälissä Turusen Johannan kanilasta.
Ensimmäinen poikue syntyi 19.3.2000.

Ranskanlupassa minua itseäni on aina kiehtonut nimenomaan kanin koko! On niin sanotusti jotain mistä pitää kiinni. Kaiken lisäksi ranskisten luonne on mitä ihmeellisin! Vuosien varrella on tullut kokeiltua eri väri- ja kuviovariaatioita. Uusia värejä muodostuu koko ajan mm. muiden rotujen kautta ja siten myös mielihalut omien värien suhteen kasvavat. Nyt vuoteen 2007 mennessä kanilaani ovat komistaneet melkein kaikki perusvärit aina luonnonharmaasta luonnonkeltaiseen ja chinchillasta siniseen.
Väreissä olen itse kuitenkin mieltynyt vaaleisiin väreihin kuten luonnonkeltainen ja lux. Myös luonnonsininen on oikein nätti väri ranskiksella. Viittakuvioitua liikkuu myös mukana omissa ranskiksissani jonkin verran. Uusimmat tuttavuudet ovat tällä hetkellä japanilais-kuvio, sallander ja bourgogne. Kah, pitäähän sitä ihmisellä haasteita olla :)

Ranskanlupalla se kaikki aikoinaan liikkeelle lähti. Se tulee aina olemaan elämäni ykkönen. Vuosien varrella on myös muutamia muita rotuja tullut kokeiltua. Muun muassa seuraaviin hienoihin rotuihin olen päässyt tutustumaan:
kääpiöluppa, pienisaksanluppa, hollantilainen, new zealand red, belgian jätti.
Paljon hienoja rotuja ja paljon on vielä kokeilematta. Ranskanluppa on kuitenkin aina ylitse muiden.


Vuonna 2006:
Roduissa uusimmat tulokkaat ovat suuret hopeat, joita itse kutsun kotoisasti silvereiksi (ruotsiksi Stora Silver). Rotu houkutteli minua jo muutama vuosi takaperin, kun näin niitä ensimmäisen kerran livenä Ruotsin Alingsåsin näyttelyssä. Silloin rotu ei tarttunut vielä matkaan, vaan jäi kypsymään ajatuksiin muutaman vuoden ajaksi. Nyt niitä sitten löytyy värissä musta ja luonnonharmaa.

Vuonna 2008:
Ja taas saatiin lisävahvistusta kanilaan uusien rotujen muodossa. Uusia rotuja tuli satiinina useita eri värejä, sininenwiener, belgianjätti, kalifornialainen ja pienisaksanscheck.




Ranskanluppa, kanimaailman jättiläinen!

Ranskanluppa on yksi kolmesta standardoidusta jättirodusta ja samalla suurin maail-malla tavattava luppakorvainen kanirotu. Aikuisena ranskanlupalla on painoa reilut vii-
si ja puoli kiloa. Uroksella ja naaraalla ei ole suurtakaan eroa aikuiskoon puitteissa.
Uros kasvaa kuitenkin malliltaan ja ruumiinrakenteeltaan usein naarasta massiivisemmaksi. Luonteeltaan ranskanluppa on aivan ihanteellinen lemmikkikani. Suuren kokonsa takia, ei ranskista kuitenkaan ihan häkkikaniksi suositella.
Ranskanlupat on perinteisesti totuttu pitämään tallikaneina.


Ranskanluppa on jättirotujen perusolemuksesta huolimatta suhteellisen nopea kehittymään ja saavuttaakin täten aikuispainon varsin nuorella iällä. Se on perusluonteeltaan erittäin säyseä ja ihmisiin helposti kiintyvä. Varsinkin uroksista saadaan helposti todellisia sylivauvoja. Ranskikset ovat myös hyvin huumorintajuisia, mutta tarvittaessa myös tiettyä tuittupäisyyttä löytyy. Eritoten naaraat ovat tunnettuja tästä ominaisuudesta, oli kyseessä sitten rotu mikä tahansa.



Ranskanluppaa on perinteisesti pidetty suuria poikueita tekevänä ja hyvänä liharotuna. Ranskanlupan keskimääräinen poikuekoko on 7-10 poikasta. Suuremmat poikueetkaan eivät ole harvinaisia. Elinkaari ranskanlupalla on suhteellisen lyhyt. Viisivuotias ranskanluppa luetaan jo vanhukseksi. Monet yksilöt eivät elä niinkään vanhoiksi. Kanimaailmassa on hyvin tunnettu sääntö se, että mitä suurempi rotu sen lyhyempi elinikä.



Niin ranskanluppia kuin muitakin suuria rotuja käsitellessä tarvitaan voimaa ja itsevarmuutta. Varsinkin kynsien leikkuu on hyvä opetella sekä kanin että omistajan jo pienestä pitäen. Mitä enemmän kania käsitellään ja se tehdään varmoin, oikeaoppisin ottein, sen varmemmaksi kani luo suhteensa omistajaan.



Ruokinnan suhteen ranskanluppa ei poikkea muista kaniroduista kuin ehkä määrän suhteen. Aikuisen ranskanlupan päiväannos täysrehua on noin 2-4 dl, rehun
vahvuudesta riippuen. Imettävä tai kantava naaras tarvitsee melkein kaksinkertaisen määrän elättääkseen niinkin suuria poikueita. Puhdasta vettä ja kuivaa heinää pitää olla kokoajan tarjolla. Tuoretta ruokaa tai ruohoa kesäaikaan on hyvä antaa päivittäin. Kuivattu leipä ja puiden oksat silloin tällöin annettuna pitävät hampaat hyvässä kunnossa.



Ranskanluppa on varsin terve kanirotu. Hammasongelmia niillä on äärimmäisen har-
voin. Ruuansulatusongelmia esiintyy joskus, mutta nekin menevät yleensä ohi tuore-ruuan poistamisella ruokavaliosta pariksi päiväksi. Erittäin pyöreäpäisillä yksilöillä esiintyy kyynelkanavien tukkeutumista. Tämä tahtoo olla ennemmin urosten vaiva, koska niiden pään malli on aina naaraita pyöreämpi. Kaikissa sairauteen liittyvissä asioissa kannattaa aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kysellä neuvoja kokeneilta kaninkasvattajilta.